Performanssi todentaa arkesi

 Turun Sanomat

Iina Antinluoma

New Performance Turku:

• Titanik-galleria: Tero Nauha, Tell Me About Your Machines.

• Biologinen museo, Neitsytpolku 1. Kate McIntosh ja Eva Meyer-Keller, De-Placed.

• Lynn Lu: Rakkaustyöpaja ja Being in love is like feeling the sun from both sides.3.-4.5 Pääkirjasto ja Teatterisilta.

Torstaina kaupunkiin levittäytynyttä New Performance Turku -festivaalia kiertäessä havaitsee esitysten puristavan moniäänisesti näkyviin nykypäivän ihmisen kokemusmaailmaa. Yleismaailmallisuudelta ja absurdin huumorinkaan tunnulta ei voi välttyä.

Titanik- galleriassa puolikaaren muotoinen tuolirivistö täyttyy nopeasti yleisöstä.

Kuva- ja esitystaiteilija Tero Nauhan (s.1970) performanssi Tell Me About Your Machines on juuri alkamassa. Nauha istahtaa tuolilleen vastapäätä yleisöä kysyen haittaako, jos teoksen esityskieli on englanti.

Sitten hän pyytää osallistujia teokseensa. Kolme nuorta miestä nostaa kuulokkeet korvilleen ja vuorovaikutteinen teos käynnistyy taiteilijan lähes tunnin mittaisella kysymyspatteristolla.

Vähitellen teoksen ihmisen arjen ehtoja koneiden kanssa pohtiva teema rakentuu kohti odottamatonta huipennusta. Puhelin, tietokone ja pyörä ovat sillä välin jo valikoituneet laitteiksi, jotka eniten vaikuttavat nuorten miesten arjessa. Pian arki toimineen, tekoineen, arvostuksineen ja ajankäyttöineen tipahtelevat jatkumona esiin. Tunnelma tihenee, yleisö elää esityksen mukana.

Materiaalinen maailma, ihmisen ja koneen päivittäinen kanssakäyminen piirtyy tarkkanäköisesti tilaan paljastaen muun muassa, miten kännykkä, tietokone tai pyörä suuntaavat mielen sisällön ohella sosiaalista elämää ja miten laitteet itse asiassa hallitsevat olemassaolollaan nykyelämää.

Esitystä katsellessa välähdyksittäin mieleen nousee kysymys, lukeeko nykyihminen näyttöpäätettään jo paremmin kuin lähimmäistään. Kuka kontrolloi ja ketä, taiteilija kysyy ja heittäytyy teoksensa loppumetreillä simuloimaan kännykkää. Hitaan katsomisen ja hitaan oivalluksen esiin kerimä hieno teos päättyy, kun taiteilija suljetaan kuin puhelin.

Pieniä installaatioita

Brysselissä työskentelevän Kate McIntoshin ja saksalaisen Eva Meyer-Kellerin moniosainen videoinstallaatio De-placed on esillä Biologisessa museossa.

Näyttelyesitteen mukaan taiteilijat ovat kulkiessaan kaupungin halki rakentaneet pieniä installaatioita löytämiinsä paikkoihin haastaen samalla toinen toistaan luomaan vastaukseksi vaihtoehtoisia kuvia tai tekoja.

Kahdeksanosaisen installaation kuvasto ei hätkäytä suomalaisen vastaavan rinnalla, eikä muutenkaan näyttäydy mitenkään anarkistisena. Pehmeä kermavaahto, vanukas tai nonparellit väärässä paikassa eivät aukaise sen kummempia assosiaatioita. Pikemminkin kuvaston elementit tuntuvat runollisilta sateen ropistessa lammessa kelluvien kukkien päälle.

Paikoitellen kyse on myös tunnetiloista, joita taiteilijoiden teot pyrkivät katsojassa kutsumaan esille.

Välillä kuvat naulaavat katsojan kiinni ennakko-odotuksiin, jotka hetken kuluttua osoittautuvatkin vääriksi. Esimerkiksi lumen pinnalla punainen väri saattaa näyttää vereltä, vaikka ei sitä olekaan. Kautta linjan kuvaston vähäeleisyys terävöittää havaintoa ja yllyttää solmimaan mielikuvia laajempiin ilmiöihin, kuten esimerkiksi ilmaston muutokseen.

Kuiskauksia

Lynn Lun performatiivinen teos Being in love is like feeling the sun from both sides veti ihmisiä puoleensa ensin pääkirjaston aulassa torstaina ja perjantaina toistamiseen Teatterisillalla.

Kaksivaiheinen teos muodostui pienimuotoisesta luennosta powerpoint- esityksineen ja turkulaisten kirjoittamista rakkauskokemuksista, jotka Lu ja hänen avustajansa, esitystaiteen opiskelija Juha Tuominen kuiskasivat halukkaiden ohikulkijoiden korviin Teatterisillalla.

Teos oli, kuten Tero Nauhan työ, sosiaalisesti painottunut ja käsitteli universaalia aihetta rohkeasti.

Se toi kiintoisasti esiin kokijan suhteen taiteilijan antamaan teemaan.